Väittely opetusmenetelmänä, teoriaosuus
Väittely on yksi vanhimmista ja perinteikkäimmistä opetuksen
ja oppimisen muodoista. Se harjaannuttaa monipuolisesti
ajattelu-, puhe- ja toimintataitoja. Puhetaidon opetus ja
väittelemisen käytäntö saivat alkunsa antiikin Kreikassa. [1]
Eläessämme mediakulttuurin keskellä, on olennaisen erottaminen
suuresta määrästä epäolennaista yhä vaikeampaa. Kriittisen
ajattelun kehittämisestä on siksi tullut yhä tärkeämpää. [1]
Väittely on teoreettisesti hyvin perusteltu, toiminnallinen ja
helppokäyttöinen opetusmenetelmä. [1]
Miksi väittelyä?
Väittelyihin valmistauduttaessa täytyy hyödyntää kaikkia
tarpeellisia tiedon hankinnan ja arvioinnin taitoja. Väitteleminen
aktivoikin ajattelun ja kommunikaation valmiuksia erittäin
monipuolisesti. Juuri tähän perustuu sen oivallisuus opetuksen
ja oppimisen menetelmänä. [1]
Väittelyyn yhdistyy useita tiedon, taidon ja toiminnan alueita,
kuten kriittinen ajattelu, logiikka, argumentaatio ja retoriikka eli
puhetaito. Kokonaiskuvan luomiseksi väittelyä on siksi
tarkasteltava kaikkien edellisten ja opetuksessa lisäksi
pedagogiikan kannalta. [1]
Argumentaatio
Argumentaatio eli perusteleminen on väittelyn runko.
Argumentti tarkoittaa väitettä tai johtopäätöstä
perusteluineen. Vähimmillään argumentin on siis sisällettävä
yksi väite ja sen yksi perustelu. Yksinäinen väite ei ole vielä
argumentti, vaan pelkkä perusteeton mielipide. [1]
Väittely, argumentaatio ja retoriikka
Argumentaatio on väitteiden perustelemista. Perustelemalla
pyritään vakuuttamaan vastapuoli ja yleisö argumentin voimasta.
Hyvä argumentti sisältää paikkaansapitävien ja
asiaankuuluvien tosiasiaväitteiden ohella pätevät ja
johdonmukaiset yhteydet väitteiden ja perusteiden välillä.
Mitä paremmin väittelijät ja väittelyä seuraava yleisö
kohdistavat huomioinsa argumentaation vahvuuteen, sitä enemmän
ajattelun taitoja opitaan. [1]
Väittelymallien metaforat
- Sotaisaan metaforaan kuuluu kiistelevä ja
riidanhaluinen polemiikki. Ollaan eri mieltä ja tavoitellaan
vastapuolen tuhoamista. Polemiikin tuloksena on voittajia ja
voitettuja. [1]
- Sopimus liittyy kaupalliseen metaforaan. Pyrkimyksenä
on saavuttaa mahdollisimman suuri etu ja tuloksena on
kompromissi. [1]
- Viihteellis-urheilullisen metaforan perustana on
yhteenotto. Tavoitteena on vakuuttaa vastapuoli tai
ainakin määritellä ne asiat, joista voidaan olla yksimielisiä
tai jäädä erimielisiksi. Tuloksena on erilaisten
näkökulmien ymmärtäminen ja vertailu. Yleisö päättää
voittajan. [1]
- Tutkiva metafora synnyttää etsintää ja tutkimusta.
Alkutilanne on yhteinen ongelma. Tavoitteena on
väitteen hyväksyminen tai hylkääminen. Mahdollisena
lopputuloksena on varmistettu ja sovittu, todistettu tai
muuten oikeaksi osoitettu ratkaisu. [1]
- Keskustelu kuuluu rakentavaan metaforaan. Perustana on
ymmärtäminen. Tavoitteena on arvostaa väitettä ja
myös mahdollistaa mielipiteen muuttuminen. Lopputuloksena
syntyy yksimielisyys. [1]
Hyvin toteutetun opetusväittelyn luonnetta kuvaavat parhaiten
viihteellis-urheilullinen, tutkiva ja rakentava metafora. [1]
Väittely opetuksessa
Jos väittelyjä toteutetaan hatarasti ilman pedagogista pohjaa ja
pohdintaa, keskustelematta opiskelijoiden kanssa väittelyn
luonteesta ja tavoitteista, sitomatta väittelyä kriittisen
ajattelun opetukseen jne, ei väittely opetusmenetelmänä toimi
välttämättä halutulla tavalla. [1]
Väittelystä on keskusteltava opiskelijoiden kanssa
monipuolisesti ei ainoastaan säännöistä sopimiseksi, vaan jotta
opiskelijat ymmärtävät argumentaation ja retoriikan vahvan
yhteyden kriittseen ajatteluun ja oivaltavat niiden harjoittelemisen
hyödyn. Ilman perehdytystä voi opiskelija luulla, että väittelyssä
kaikki on sallittua, myös epärehellisyys, tosiseikoista
välittämätön harhauttaminen ja vastustajan päälle puhuminen.
Samalla retoriikka voidaan ymmärtää temppuiluna, sanapelinä ja
asiasisällöstä piittaamattomana esiintymisenä. Retoriikan teoria ja taito ei tarkoita sanoilla huiputtamista ja
esiintymistaidoilla harhauttamista, vaan kykyä esittää vakuuttavia
argumentteja parhaiten tilanteeseen sopivalla tavalla, jotta myös
yleisö ymmärtää niiden vahvuuden. [1]
Väittelyssä pitäisi keskittyä siihen, että puheenvuorot
todella heijastavat argumentaation painavuutta ja argumenttien
sisällöllistä voimaa, eivätkä ole pelkkä hiottua sanontaa. [1]
Se, että oppilaat joutuvat puolustamaan sellaisia mielipiteitä,
jotka eivät ole heidän omiaan, on pelkästään hyvä asia. Monien
erilaisten arvomaailmojen ymmärtäminen – toisen ihmisen asemaan
eläytyminen – on yksi kriittisen ajattelun peruselementtejä. [1]
Kun väittelyä käytetään pedagogisesti punnitulla tavalla,
sen avulla saavutetaan muun muassa seuraavia tärkeitä opetuksen
tavoitteita:
- motivointia
- pohjatietojen kokoamista ja tiedonhankinnan taitoja
(valmisteluvaiheessa)
- eri näkökulmien havaitsemista ja toisten näkökulmiin
asettumista
- argumenttien analyysia ja niiden heikkouksien
havaitsemista (myös omassa ajattelussa)
- ajattelu-, argumentaatio-, puhe- ja esiintymistaitojen
kehittymistä
- kuuntelu- ja keskustelutaitojen kehittymistä. [1]
Väittely on yksi osa opetusmuotojen ketjua. Kurssilla aikaisemmin
opiskeltu aines on luonnollisesti tietoperustana väittelylle. Jo
pelkästään oppijoiden erilaisuuden vuoksi menetelmien varionti on
tarpeellista. [1]
Väittelyn aiheet voidaan jakaa opiskelijoille myös esimerkiksi
viikkoa ennen väittelyä. Väittely sopii kaikenikäisille mutta
analyyttistä, loogisesti kestävää väittelyä voi harrastaa vasta
peruskoulun yläasteella ja lukiossa. [3]
Erityisen hyvin väittely sopii syventäviin opintoihin liittyviin
erilaisiin seminaareihin, jolloin opiskelijat tuntevat jo alansa
teoriat ja yhteistä tietopohjaa on rittävästi hyvää
argumentointia varten. [1]
Väittelyyn on syytä varata riittävästi aikaa. Väittelyä
harjoiteltaessa aikaa tarvitaan ainakin kaksi oppituntia, joista
ensimmäinen käytetään valmistautumiseen ja jälkimmäinen itse
väittelyyn. [3]
Väittelyyn osallistuvat voidaan valita monin tavoin. Parasta on
valita vapaaehtoiset väittelijät, ei tule painostaa osallistumaan
väittelyyn. Etenkin ensimmäisellä kerralla väittelyä
järjestettäessä saattaa vapaaehtoisten väittelijöiden löytäminen
olla hankalaa. Ensimmäisten väittelykokemusten jälkeen
opiskelijoille selviää mistä on kysymys ja jo seuraavalla kerralla
halukkaita väittelijöitä on enemmän.[3]
Hyvä väittelyn aihe opettajan koulutuksessa on ”
Väittely
on suositeltava opetusmenetelmä”. Tällöin
opettajaopiskelijat saavat kokemuksen väittelemisestä sekä
pohtivat väittelyn pedagogisen käytön edellytyksiä. [1]
Väittelyjen pohjustaminen ja purkaminen sekä
aiheen valinta
Pohjustaminen:
- säännöistä sopiminen (kesto, eteneminen,
puheenvuorojen pyytäminen, roolit, hyväksytty käyttäytyminen,
lopetus, purkaminen)
- tyylistä sopiminen
- tavoitteista sopiminen [1]
Väittelyaiheen valinta ratkaisee paljon siitä, kuinka
hyvin väittely palvelee oppimisen tavoitteita. Hyvän väittelyteeman
ominaisuuksia ovat
- kiinnostavuus
- liittyminen opetuksen sisältöihin
- selkeys ja vastakkaisten näkemysten uskottavuus. [1]
Valitun teesin on oltava sellainen, että sen sisällöstä
voidaan olla järkevästi kahta mieltä, puolesta ja vastaan.
[1]
Purkaminen:
- palauttava ja arvioiva keskustelu (vähimmillään)
- mikä väittelijöiden mielestä oli totta tai
oikein vastustajan argumenteissa
- mitkä olivat pääargumentit
- mitkä olivat vasta-argumentit
- voidaan äänestää väittelyn voittajasta
- keskustellaan siitä, millaisia kokemuksia väittely synnytti
Olennaista purkamisessa on se, että kukaan ei jää liiaksi
väittelyn kiihdyttämäksi eikä epätietoiseksi siitä, että
väittely on luonteeltaan myös dramatisaatiota. [1]
Väittelyn lähtökohtana ja sisältönä ovat vastakkaiset
argumenti ja positiot eikä ihmisten välinen erimielisyys. Ihmiset
edustavat väitteitä, toki seisten usein varsin tosissaan niiden
takana. Kun väittely on päättynyt, tilanteen puramisen
tehtävänä on irrottaa osallistujat väittelystä ja muistuttaa
heitä siitä, että arvioitavana ovat argumentaation sisältö ja
argumentoinnin taidot – eivät väittelyn osallistujat
väittelytilanteen ulkopuolella.
Väittelyn arviointikriteerit
väittelykilpailuissa
Arviointikriteerit ovat lukiolaisten välisen
Sokrates-väittelyn/kilpailun tuomareille annetuista
arviointiohjeista. Kyseisiä kriteerejä voi käyttää periaatteessa
mitä tahansa väittelyä arvioitaessa.
Arviointikriteerit ja tuomarointi
Kisassa arvioidaan argumentoinnin johdonmukaisuutta ja
osuvuutta sekä joukkueiden kykyä reagoida vastustajien esittämiin
argumentteihin. Arvioon vaikuttaa myös se, kuinka moni joukkueen
jäsenistä osallistuu aktiivisesti väittelyyn. [2]
Eduksi on
Aiheen kannalta keskeisten
käsitteiden ja teorioiden asianmukainen käyttö
Aiheen mahdollisimman
monipuolinen käsittely
Vastustajan argumenttien
onnistunut kumoaminen
- Selkeä ilmaisu [2]
Haitaksi on
Tarpeeton nimillä päteminen,
epäoleellisten teorioiden esittely
Kritiikitön auktoriteettiin
vetoaminen ja muut argumentaatiovirheet
Vastapuolen argumenttien
huomiotta jättäminen esim. puhumalla asian vierestä
- Asiattomuudet, toisten päälle puhuminen ja
piittaamattomuus puheenjohtajan jakamista puheenvuoroista [2]
Tuomareiden asiantuntemus sekä
väittelyn muodosta että sen sisällöstä on tarpeen väittelijöiden
oikeusturvan takia. Tuomareina käytetään usein opettajia tai
koulun ulkopuolisia asiantuntijoita. [3]
Hyvän keskustelun pelisääntöjä
§ Kaikkia tulee kuunnella
- Puheenvuoroa on pyydettävä.
- Puheenvuoroja on jaettava tasaisesti kaikille, ei vain
kovaäänisimmille.
- Toisten puheenvuoroja on kuunneltava tarkasti, jotta saa
niistä oikean käsityksen.
- Osallistujat eivät saa yrittää hiljentää muita puhumalla
toistensa päälle.
§ Väitteet on perusteltava
- Jokaiselle väitteelle on yritettävä antaa perustelu
viimeistään silloin kun joku toinen sitä kysyy.
- Väitettä ei pidä väittää vahvistetuksi, ellei sille ole
löytynyt kunnollisia perusteita.
§ On pyrittävä selkeyteen
- On yritettävä aina tarvittaessa määritellä käsitteet ja
tarkentaa, mistä puhutaan.
- On koettava esittää ajatukset mahdollisimman selkeästi.
- On vastattava muille, jos nämä kysyvät tarkennusta
ajatukseen tai puheenvuoroon.
- Ei pidä harhauttaa tarkoituksellisen epäselvillä
ilmaisuilla.
§ On pysyttävä asiassa
- Toisten väitteitä vastustaessaan ei saa vääristellä mitä
muut ovat sanoneet.
- Toisten esittämät väitteet on muistettava, ja on osattava
toistaa ne omin sanoin, jos aikoo kritisoida niitä.
- Ei pidä harhautua puheenvuoroissaan sivuun aiheesta, eikä
saa hämätä muita tarkoituksellisesti sivupoluilla.
- On osattava osoittaa oman ajatuksen, väitteen, vastaväitteen
tai perustelun yhteys aiemmin sanottuun.
§ On oltava rehellinen sekä itseään että muita kohtaan
- Jos omalle väitteelle ei löydy perusteita tai perustelut
osoittautuvat heikoiksi, tämä on myönnettävä. Jos toisten
väitteet vahvistuvat ja niille löytyy hyvä perustelut, tämä on
myönnettävä.
- Parhaat ajatukset ja väitteet on hyväksyttävä, ellei
löydy kumoavia vastaperusteita tai vielä parempia väitteitä
tilalle.
§ On hyväksyttävä rauhanomainen erimielisyys
- Kaikkea sanottua ja kaikkia ajatuksia voidaan kritisoida ja
tutkia.
- Kaikissa asioissa sallitaan hedelmällinen erimielisyys.
- Kiistat koskevat itse asioita keskustelun tai väittelyn
aikana. Kiistely ei saa johtaa riitoihin keskustelu- ja
väittelytilanteen ulkopuolella.
Väittelykilpailu
Väittelytilanne voi olla rakenteeltaan seuraavanlainen
(traditionaalinen väittely irlantilaisessa jesuiittakoulussa):
- Toinen sihteeri pitää pöytäkirjaa
- Toinen sihteeri soittaa kelloa aina kun 4 minuutin puheaika
on kulunut
- Tuomaristo istuu yleisön takana tai yleisössä
- Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen (ja
esittelemällä joukkueet)
- Puheenjohtaja pyytää ensimmäistä aihetta (teesiä)
puolustavaa väittelijää esittämään puheenvuoronsa. Tämä
nousee ylös, astuu puhujatelineen luo ja esittää puheensa.
- Seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen vastustaja, sitten
toinen puolustaja ja näin vuorotellen kaikki joukkueen jäsenet.
- Keskeytyksiä yleisön taholta ei sallita.
- Väittelijöiden puheenvuorot ovat ennalta valmisteltuja.
Silti on oleellisen tärkeää ottaa kantaa muiden väittelijöiden
käyttämiin puheenvuoroihin.
- Tuomaristo poistuu käytettyjen puheenvuorojen jälkeen
toiseen huoneeseen miettimään ratkaisua.
- Myös yleisö osallistuu väittelyyn. Tuomariston poistuttua
puheenjohtaja toteaa, että nyt väittely on open to the house.
Se, joka haluaa puhua, nouskoon ylös ja puhukoon lyhyesti (max 1
min). Joukkueet vastaavat heille osoitettuihin puheenvuoroihin.
Yleisökeskustelun jälkeen seuraa tärkeä hetki, vote of the
house. Se tarkoittaa, että yleisö äänestää kädennostolla,
onko se esitetyn teesin puolella vai sitä vastaan. Enemmän ääniä
saanut kanta on vote of the house.
- Tämän jälkeen tuomaristo palaa. Juryn puheenjohtaja
käyttää noin 10 min puheenvuoron arvioiden sekä kummankin
joukkueen että yksittäisten jäsenten toimintaa. Väittelijöille
pyritään myönteisellä tavalla kertomaan, missä he ovat
onnistuneet ja missä on vielä toivomisen varaa.
- Jury julistaa väittelyn voittaneen joukkueen (sekä parhaan
väittelijän). [1]
 |
Väittelyn istumajärjestys [1] |
Lähteet
[1]
Väittely opetusmenetelmänä – Kriittisen ajattelun,
argumentaation ja retoriikan taidot käytännössä, Leena Kurki
& Tuukka Tomperi, 2011, ISBN 978-952-5503-53-1
[2] http://www.nufit.fi/sokrates
[3]
http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/vaittely/main.htm