Kotitehtävä - Väittely opetusmenetelmänä, teoriaa

Väittely opetusmenetelmänä, teoriaosuus

Väittely on yksi vanhimmista ja perinteikkäimmistä opetuksen ja oppimisen muodoista. Se harjaannuttaa monipuolisesti ajattelu-, puhe- ja toimintataitoja. Puhetaidon opetus ja väittelemisen käytäntö saivat alkunsa antiikin Kreikassa. [1]

Eläessämme mediakulttuurin keskellä, on olennaisen erottaminen suuresta määrästä epäolennaista yhä vaikeampaa. Kriittisen ajattelun kehittämisestä on siksi tullut yhä tärkeämpää. [1]

Väittely on teoreettisesti hyvin perusteltu, toiminnallinen ja helppokäyttöinen opetusmenetelmä. [1]

Miksi väittelyä?

Väittelyihin valmistauduttaessa täytyy hyödyntää kaikkia tarpeellisia tiedon hankinnan ja arvioinnin taitoja. Väitteleminen aktivoikin ajattelun ja kommunikaation valmiuksia erittäin monipuolisesti. Juuri tähän perustuu sen oivallisuus opetuksen ja oppimisen menetelmänä. [1]

Väittelyyn yhdistyy useita tiedon, taidon ja toiminnan alueita, kuten kriittinen ajattelu, logiikka, argumentaatio ja retoriikka eli puhetaito. Kokonaiskuvan luomiseksi väittelyä on siksi tarkasteltava kaikkien edellisten ja opetuksessa lisäksi pedagogiikan kannalta. [1]

 

Argumentaatio

Argumentaatio eli perusteleminen on väittelyn runko. Argumentti tarkoittaa väitettä tai johtopäätöstä perusteluineen. Vähimmillään argumentin on siis sisällettävä yksi väite ja sen yksi perustelu. Yksinäinen väite ei ole vielä argumentti, vaan pelkkä perusteeton mielipide. [1]

 

Väittely, argumentaatio ja retoriikka

Argumentaatio on väitteiden perustelemista. Perustelemalla pyritään vakuuttamaan vastapuoli ja yleisö argumentin voimasta. Hyvä argumentti sisältää paikkaansapitävien ja asiaankuuluvien tosiasiaväitteiden ohella pätevät ja johdonmukaiset yhteydet väitteiden ja perusteiden välillä. Mitä paremmin väittelijät ja väittelyä seuraava yleisö kohdistavat huomioinsa argumentaation vahvuuteen, sitä enemmän ajattelun taitoja opitaan. [1]

 

Väittelymallien metaforat

• Sotaisaan metaforaan kuuluu kiistelevä ja riidanhaluinen polemiikki. Ollaan eri mieltä ja tavoitellaan vastapuolen tuhoamista. Polemiikin tuloksena on voittajia ja voitettuja. [1] 
• Sopimus liittyy kaupalliseen metaforaan. Pyrkimyksenä on saavuttaa mahdollisimman suuri etu ja tuloksena on kompromissi. [1] 
• Viihteellis-urheilullisen metaforan perustana on yhteenotto. Tavoitteena on vakuuttaa vastapuoli tai ainakin määritellä ne asiat, joista voidaan olla yksimielisiä tai jäädä erimielisiksi. Tuloksena on erilaisten näkökulmien ymmärtäminen ja vertailu. Yleisö päättää voittajan. [1] 
• Tutkiva metafora synnyttää etsintää ja tutkimusta. Alkutilanne on yhteinen ongelma. Tavoitteena on väitteen hyväksyminen tai hylkääminen. Mahdollisena lopputuloksena on varmistettu ja sovittu, todistettu tai muuten oikeaksi osoitettu ratkaisu. [1] 
• Keskustelu kuuluu rakentavaan metaforaan. Perustana on ymmärtäminen. Tavoitteena on arvostaa väitettä ja myös mahdollistaa mielipiteen muuttuminen. Lopputuloksena syntyy yksimielisyys. [1] 

Hyvin toteutetun opetusväittelyn luonnetta kuvaavat parhaiten viihteellis-urheilullinen, tutkiva ja rakentava metafora. [1]

 

Väittely opetuksessa

Jos väittelyjä toteutetaan hatarasti ilman pedagogista pohjaa ja pohdintaa, keskustelematta opiskelijoiden kanssa väittelyn luonteesta ja tavoitteista, sitomatta väittelyä kriittisen ajattelun opetukseen jne, ei väittely opetusmenetelmänä toimi välttämättä halutulla tavalla. [1]

Väittelystä on keskusteltava opiskelijoiden kanssa monipuolisesti ei ainoastaan säännöistä sopimiseksi, vaan jotta opiskelijat ymmärtävät argumentaation ja retoriikan vahvan yhteyden kriittseen ajatteluun ja oivaltavat niiden harjoittelemisen hyödyn. Ilman perehdytystä voi opiskelija luulla, että väittelyssä kaikki on sallittua, myös epärehellisyys, tosiseikoista välittämätön harhauttaminen ja vastustajan päälle puhuminen. Samalla retoriikka voidaan ymmärtää temppuiluna, sanapelinä ja asiasisällöstä piittaamattomana esiintymisenä. Retoriikan teoria ja taito ei tarkoita sanoilla huiputtamista ja esiintymistaidoilla harhauttamista, vaan kykyä esittää vakuuttavia argumentteja parhaiten tilanteeseen sopivalla tavalla, jotta myös yleisö ymmärtää niiden vahvuuden. [1]

Väittelyssä pitäisi keskittyä siihen, että puheenvuorot todella heijastavat argumentaation painavuutta ja argumenttien sisällöllistä voimaa, eivätkä ole pelkkä hiottua sanontaa. [1]

Se, että oppilaat joutuvat puolustamaan sellaisia mielipiteitä, jotka eivät ole heidän omiaan, on pelkästään hyvä asia. Monien erilaisten arvomaailmojen ymmärtäminen – toisen ihmisen asemaan eläytyminen – on yksi kriittisen ajattelun peruselementtejä. [1]

Kun väittelyä käytetään pedagogisesti punnitulla tavalla, sen avulla saavutetaan muun muassa seuraavia tärkeitä opetuksen tavoitteita:

• motivointia
  
• pohjatietojen kokoamista ja tiedonhankinnan taitoja (valmisteluvaiheessa)
  
• eri näkökulmien havaitsemista ja toisten näkökulmiin asettumista
  
• argumenttien analyysia ja niiden heikkouksien havaitsemista (myös omassa ajattelussa)
  
• ajattelu-, argumentaatio-, puhe- ja esiintymistaitojen kehittymistä
  
• kuuntelu- ja keskustelutaitojen kehittymistä. [1]
  

Väittely on yksi osa opetusmuotojen ketjua. Kurssilla aikaisemmin opiskeltu aines on luonnollisesti tietoperustana väittelylle. Jo pelkästään oppijoiden erilaisuuden vuoksi menetelmien varionti on tarpeellista. [1]

Väittelyn aiheet voidaan jakaa opiskelijoille myös esimerkiksi viikkoa ennen väittelyä. Väittely sopii kaikenikäisille mutta analyyttistä, loogisesti kestävää väittelyä voi harrastaa vasta peruskoulun yläasteella ja lukiossa. [3]

Erityisen hyvin väittely sopii syventäviin opintoihin liittyviin erilaisiin seminaareihin, jolloin opiskelijat tuntevat jo alansa teoriat ja yhteistä tietopohjaa on rittävästi hyvää argumentointia varten. [1]

Väittelyyn on syytä varata riittävästi aikaa. Väittelyä harjoiteltaessa aikaa tarvitaan ainakin kaksi oppituntia, joista ensimmäinen käytetään valmistautumiseen ja jälkimmäinen itse väittelyyn. [3]

Väittelyyn osallistuvat voidaan valita monin tavoin. Parasta on valita vapaaehtoiset väittelijät, ei tule painostaa osallistumaan väittelyyn. Etenkin ensimmäisellä kerralla väittelyä järjestettäessä saattaa vapaaehtoisten väittelijöiden löytäminen olla hankalaa. Ensimmäisten väittelykokemusten jälkeen opiskelijoille selviää mistä on kysymys ja jo seuraavalla kerralla halukkaita väittelijöitä on enemmän.[3]

Hyvä väittelyn aihe opettajan koulutuksessa on ”Väittely on suositeltava opetusmenetelmä”. Tällöin opettajaopiskelijat saavat kokemuksen väittelemisestä sekä pohtivat väittelyn pedagogisen käytön edellytyksiä. [1]

 

Väittelyjen pohjustaminen ja purkaminen sekä aiheen valinta

Pohjustaminen:

• säännöistä sopiminen (kesto, eteneminen, puheenvuorojen pyytäminen, roolit, hyväksytty käyttäytyminen, lopetus, purkaminen)
  
• tyylistä sopiminen
  
• tavoitteista sopiminen [1]
  

Väittelyaiheen valinta ratkaisee paljon siitä, kuinka hyvin väittely palvelee oppimisen tavoitteita. Hyvän väittelyteeman ominaisuuksia ovat

• kiinnostavuus
  
• liittyminen opetuksen sisältöihin
  
• selkeys ja vastakkaisten näkemysten uskottavuus. [1]
  

Valitun teesin on oltava sellainen, että sen sisällöstä voidaan olla järkevästi kahta mieltä, puolesta ja vastaan. [1]


Purkaminen:

• palauttava ja arvioiva keskustelu (vähimmillään)
  
• mikä väittelijöiden mielestä oli totta tai oikein vastustajan argumenteissa
  
• mitkä olivat pääargumentit
  
• mitkä olivat vasta-argumentit
  
• voidaan äänestää väittelyn voittajasta
  
• keskustellaan siitä, millaisia kokemuksia väittely synnytti
  

Olennaista purkamisessa on se, että kukaan ei jää liiaksi väittelyn kiihdyttämäksi eikä epätietoiseksi siitä, että väittely on luonteeltaan myös dramatisaatiota. [1]

Väittelyn lähtökohtana ja sisältönä ovat vastakkaiset argumenti ja positiot eikä ihmisten välinen erimielisyys. Ihmiset edustavat väitteitä, toki seisten usein varsin tosissaan niiden takana. Kun väittely on päättynyt, tilanteen puramisen tehtävänä on irrottaa osallistujat väittelystä ja muistuttaa heitä siitä, että arvioitavana ovat argumentaation sisältö ja argumentoinnin taidot – eivät väittelyn osallistujat väittelytilanteen ulkopuolella.

 

Väittelyn arviointikriteerit väittelykilpailuissa

Arviointikriteerit ovat lukiolaisten välisen Sokrates-väittelyn/kilpailun tuomareille annetuista arviointiohjeista. Kyseisiä kriteerejä voi käyttää periaatteessa mitä tahansa väittelyä arvioitaessa.

Arviointikriteerit ja tuomarointi

Kisassa arvioidaan argumentoinnin johdonmukaisuutta ja osuvuutta sekä joukkueiden kykyä reagoida vastustajien esittämiin argumentteihin. Arvioon vaikuttaa myös se, kuinka moni joukkueen jäsenistä osallistuu aktiivisesti väittelyyn. [2]
Eduksi on

• Aiheen kannalta keskeisten käsitteiden ja teorioiden asianmukainen käyttö
• Aiheen mahdollisimman monipuolinen käsittely
• Vastustajan argumenttien onnistunut kumoaminen
• Selkeä ilmaisu [2]
  

Haitaksi on

• Tarpeeton nimillä päteminen, epäoleellisten teorioiden esittely
• Kritiikitön auktoriteettiin vetoaminen ja muut argumentaatiovirheet
• Vastapuolen argumenttien huomiotta jättäminen esim. puhumalla asian vierestä
• Asiattomuudet, toisten päälle puhuminen ja piittaamattomuus puheenjohtajan jakamista puheenvuoroista [2]

Tuomareiden asiantuntemus sekä väittelyn muodosta että sen sisällöstä on tarpeen väittelijöiden oikeusturvan takia. Tuomareina käytetään usein opettajia tai koulun ulkopuolisia asiantuntijoita. [3]

Hyvän keskustelun pelisääntöjä

§ Kaikkia tulee kuunnella

• Puheenvuoroa on pyydettävä.
  
• Puheenvuoroja on jaettava tasaisesti kaikille, ei vain kovaäänisimmille.
  
• Toisten puheenvuoroja on kuunneltava tarkasti, jotta saa niistä oikean käsityksen.
  
• Osallistujat eivät saa yrittää hiljentää muita puhumalla toistensa päälle.
  

§ Väitteet on perusteltava

• Jokaiselle väitteelle on yritettävä antaa perustelu viimeistään silloin kun joku toinen sitä kysyy.
  
• Väitettä ei pidä väittää vahvistetuksi, ellei sille ole löytynyt kunnollisia perusteita.
  

§ On pyrittävä selkeyteen

• On yritettävä aina tarvittaessa määritellä käsitteet ja tarkentaa, mistä puhutaan.
  
• On koettava esittää ajatukset mahdollisimman selkeästi.
  
• On vastattava muille, jos nämä kysyvät tarkennusta ajatukseen tai puheenvuoroon.
  
• Ei pidä harhauttaa tarkoituksellisen epäselvillä ilmaisuilla.
  

§ On pysyttävä asiassa

• Toisten väitteitä vastustaessaan ei saa vääristellä mitä muut ovat sanoneet.
  
• Toisten esittämät väitteet on muistettava, ja on osattava toistaa ne omin sanoin, jos aikoo kritisoida niitä.
  
• Ei pidä harhautua puheenvuoroissaan sivuun aiheesta, eikä saa hämätä muita tarkoituksellisesti sivupoluilla.
  
• On osattava osoittaa oman ajatuksen, väitteen, vastaväitteen tai perustelun yhteys aiemmin sanottuun.
  

§ On oltava rehellinen sekä itseään että muita kohtaan

• Jos omalle väitteelle ei löydy perusteita tai perustelut osoittautuvat heikoiksi, tämä on myönnettävä. Jos toisten väitteet vahvistuvat ja niille löytyy hyvä perustelut, tämä on myönnettävä.
  
• Parhaat ajatukset ja väitteet on hyväksyttävä, ellei löydy kumoavia vastaperusteita tai vielä parempia väitteitä tilalle.
  

§ On hyväksyttävä rauhanomainen erimielisyys

• Kaikkea sanottua ja kaikkia ajatuksia voidaan kritisoida ja tutkia.
  
• Kaikissa asioissa sallitaan hedelmällinen erimielisyys.
  
• Kiistat koskevat itse asioita keskustelun tai väittelyn aikana. Kiistely ei saa johtaa riitoihin keskustelu- ja väittelytilanteen ulkopuolella.
  

 

Väittelykilpailu

Väittelytilanne voi olla rakenteeltaan seuraavanlainen (traditionaalinen väittely irlantilaisessa jesuiittakoulussa):

• Toinen sihteeri pitää pöytäkirjaa
  
• Toinen sihteeri soittaa kelloa aina kun 4 minuutin puheaika on kulunut
  
• Tuomaristo istuu yleisön takana tai yleisössä
  
• Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen (ja esittelemällä joukkueet)
  
• Puheenjohtaja pyytää ensimmäistä aihetta (teesiä) puolustavaa väittelijää esittämään puheenvuoronsa. Tämä nousee ylös, astuu puhujatelineen luo ja esittää puheensa.
  
• Seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen vastustaja, sitten toinen puolustaja ja näin vuorotellen kaikki joukkueen jäsenet.
  
• Keskeytyksiä yleisön taholta ei sallita.
  
• Väittelijöiden puheenvuorot ovat ennalta valmisteltuja. Silti on oleellisen tärkeää ottaa kantaa muiden väittelijöiden käyttämiin puheenvuoroihin.
  
• Tuomaristo poistuu käytettyjen puheenvuorojen jälkeen toiseen huoneeseen miettimään ratkaisua.
  
• Myös yleisö osallistuu väittelyyn. Tuomariston poistuttua puheenjohtaja toteaa, että nyt väittely on open to the house. Se, joka haluaa puhua, nouskoon ylös ja puhukoon lyhyesti (max 1 min). Joukkueet vastaavat heille osoitettuihin puheenvuoroihin. Yleisökeskustelun jälkeen seuraa tärkeä hetki, vote of the house. Se tarkoittaa, että yleisö äänestää kädennostolla, onko se esitetyn teesin puolella vai sitä vastaan. Enemmän ääniä saanut kanta on vote of the house.
  
• Tämän jälkeen tuomaristo palaa. Juryn puheenjohtaja käyttää noin 10 min puheenvuoron arvioiden sekä kummankin joukkueen että yksittäisten jäsenten toimintaa. Väittelijöille pyritään myönteisellä tavalla kertomaan, missä he ovat onnistuneet ja missä on vielä toivomisen varaa.
  
• Jury julistaa väittelyn voittaneen joukkueen (sekä parhaan väittelijän). [1]
  
  

  

  Väittelyn istumajärjestys [1]

Lähteet

[1] Väittely opetusmenetelmänä – Kriittisen ajattelun, argumentaation ja retoriikan taidot käytännössä, Leena Kurki & Tuukka Tomperi, 2011, ISBN 978-952-5503-53-1
[2] http://www.nufit.fi/sokrates
[3] http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/vaittely/main.htm